Ensimmäisen ostoksen tarjous
Rekisteröidy ja saat 5 % alennuksen oliiviöljyn hinnasta ensimmäisessä verkkotilauksessasi.
Lue, mitä asiakkaamme sanovat Valdesasin öljyistä.
Meidän tapauksessamme, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana keräämiemme tietojen perusteella, yhden oliivipuun öljyntuotanto on noin 5–10 litraa.
Kun siis seisoo oliivilehtojen keskellä, voi kuvitella, että jokainen oliivipuu tuottaa keskimäärin puolitoista viiden litran pulloa, sellaisia kuin näkee kaikissa kaupoissa.
Oliivipuu tuottaa enemmän tai vähemmän öljyä seuraavien tekijöiden perusteella:
Käydäänpä asiaa hieman tarkemmin läpi.
Kun oliivipuu istutetaan, se ei ala tuottaa heti. Oliivipuiden taimet ovat yleensä noin metrin korkuisia, kun ne ostetaan taimitarhalta – juuri sopivan korkuisia, jotta ne voidaan kiinnittää tukeen ja suojata jänisten puremilta.
Tämä kasvi ei tietenkään vielä tuota oliiveja. Oliivien tuottamiseen on odotettava 4–5 vuotta. Viljelijä kerää ne silti, vaikka se onkin näinä vuosina taloudellisesti kannattamatonta, sillä sato puussa hidastaisi puun kasvua.
Näinä vuosina viljelijän tavoitteena on, että puun runko saavuttaa vähintään metrin korkuisen oksattoman osuuden. Tämä mahdollistaa myöhemmin pääsyn tärisevillä pihdeillä sadonkorjuuta varten ja kolmen pääosan kasvattamisen, joista oliivipuun latvus voi kehittyä.
Perinteisissä tai intensiivisissä viljelmissä oliivipuu saavuttaa enimmäistuotantonsa noin 15–20 vuoden iässä. Tuotantoon vaikuttavat muun muassa veden saatavuus, tautien ja ankarien pakkasten puutuminen sekä oikeanlainen ja riittävä lannoitus.
Kruunun kokoon vaikuttaa ennen kaikkea käytettävissä oleva tila, joka riippuu istutustiheydestä.
Perinteisissä oliivilehdoissa, joissa tiheys on alle 200 puuta hehtaaria kohti, oliivipuut kasvavat kauempana toisistaan ja ovat yleensä suurempia. Siksi yksittäisen puun öljyntuotanto on suurempi kuin intensiivisissä tai erittäin intensiivisissä viljelmissä.
Näissä perinteisissä oliivilehdoissa rajoittava tekijä ei ole tila, vaan veden saatavuus – erityisesti kuivilla alueilla.
Intensiivisisä oliivilehdoissa, joiden tiheys on 300–400 puuta hehtaaria kohti, latvusten kasvu rajoittuu naapuripuiden läheisyyden vuoksi, joten yksittäisen puun tuottama öljymäärä on pienempi kuin perinteisessä viljelmässä.
Sen sijaan öljyntuotanto hehtaaria kohti on eri asia: kaikissa tapauksissa intensiiviset oliiviviljelmät tuottavat yleensä enemmän öljyä kuin perinteiset.
Vaikka oliiviviljelmät ovat perinteisesti olleet kuivaviljelyä ja oliivipuu pystyy tuottamaan satoa ilman runsasta vedenkäyttöä, kastelu lisää kuitenkin merkittävästi puun tuottaman öljyn määrää.
Jotta kastelun vaikutus satoon olisi mahdollisimman suuri, on perinteisesti katsottu, että kastelun tulisi korvata kevään ja syksyn sateet kuivina vuosina sekä pidentää sadekautta, jos sateita on ollut riittävästi. Toisin sanoen kastelulla tulisi pidentää kevätkautta toukokuuhun ja kesäkuuhun saakka.
Syksyn pidentäminen ei sen sijaan yleensä ole tehokasta, koska silloin alkaa sadonkorjuuaika, ja se voi olla jopa haitallista. Tämä johtuu siitä, että lokakuussa alkaa oliivien värinmuutos vihreästä purppuraan. Kun tämä prosessi käynnistyy, öljyn muodostuminen oliivin sisällä (lipogeneesi) pysähtyy. Tällöin kaikki oliivipuulle annettu vesi lisää vain hedelmän vesipitoisuutta, mikä voi vaikeuttaa öljyn uuttamista öljynpuristamossa.
Öljyntuotantoa hehtaaria kohti tarkasteltaessa intensiiviset oliiviviljelmät tuottavat kuitenkin yleensä enemmän öljyä kuin perinteiset viljelmät.
Tässä tapauksessa olosuhteet voivat vaihdella suuresti. Kastelun tai sateen tuoman veden lisäksi tärkeimpiä tekijöitä ovat seuraavat:
Vuorovuosittainen sato on hyvin tyypillinen ilmiö oliiviviljelyssä. Se tarkoittaa oliivipuun luonnollista lepoa runsaan sadon jälkeen. Toisin sanoen runsasta oliivisatoa seuraa usein heikompi sato, koska puu on uupunut edellisvuoden tuotannosta.
Tästä tulee nimitys vuorovuosittainen sato – yhtenä vuonna kyllä, seuraavana ei.
Aiemmin ajateltiin, että vuorovuosittainen sato johtui perinteisistä viljelymenetelmistä, joissa sadonkorjuuta viivytettiin, jotta saataisiin mahdollisimman suuri öljysaanto. Tämä viivästys esti oliivipuuta palautumasta ajoissa. Lisäksi hedelmien muodostumiseen tarvittavien ravinteiden, erityisesti fosforin, puute pahensi ilmiötä.
Nykyään kuitenkin ajatellaan, että vaikka ilmiötä voidaan lieventää nykyaikaisella viljelytekniikalla, vuorovuosittaisuus on oliiviviljelylle luontainen ominaisuus.
Tässä osiossa käsitellään lannoitteiden, väkilannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden oikeaa käyttöä.
Erityistä huomiota ansaitsee kuitenkin karsinta – aihe, joka on sekä kiistanalainen että mielenkiintoinen.
Oliivipuiden karsiminen on aina kiinnostava puheenaihe viljelijöiden keskuudessa, sillä se liittyy suoraan heidän toimeentuloonsa.
Karsintaa on monenlaista: muotoilukarsinta, ylläpitokarsinta, nuorennuskarsinta – ja periaatteessa melkein mikä tahansa adjektiivi, joka mieleen tulee.
Karsinta on olennainen toimenpide, jotta oliivitarhan tuotantoon käytetyt resurssit saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.
Karsinnan yleisenä tavoitteena on muodostaa siisti ja ilmava puunlatvus, joka saa riittävästi auringonvaloa, jotta mahdollisimman moni hedelmä kehittyisi kunnolla.
Strategiat ja menetelmät tämän tavoitteen saavuttamiseksi löytyvät jokaisen mestariviljelijän oppikirjoista, vaikka kriteerit ja näkemykset ovatkin vähitellen yhdenmukaistumassa.