Ensimmäisen ostoksen tarjous
Rekisteröidy ja saat 5 % alennuksen oliiviöljyn hinnasta ensimmäisessä verkkotilauksessasi.
Lue, mitä asiakkaamme sanovat Valdesasin öljyistä.
Oliivipuun karsiminen on maataloustyö, joka on tarpeen puun kasvun ja lisääntymisen tasapainon säilyttämiseksi. Sen tavoitteena on maksimoida tuotanto, lyhentää tuottamattomia jaksoja ja pidentää tuottavia kausia ilman, että oliivipuu menettää elinvoimaansa.
Yleensä karsinta tehdään oliivien sadonkorjuun jälkeen. Tarkka ajankohta riippuu oliivien käyttötarkoituksesta. Jos sato koostuu vihreistä pöytäoliiveista, karsinta suoritetaan marras–joulukuussa. Jos oliivit on tarkoitettu öljynpuristukseen tai öljyntuotantoon, karsinta tehdään helmi–huhtikuun aikana. Alueilla, joilla esiintyy ankaria pakkasia, karsintaa on kuitenkin lykättävä, eikä sitä tule suorittaa talvikuukausina.
Karsimista ei myöskään suositella silloin, kun oliivipuun nesteet ovat liikkeellä ja kuori irtoaa helposti, sillä tällöin syntyneet vauriot ja haavat eivät parane kunnolla reunoista. Niinä vuosina, jolloin karsintaa ei voida lykätä suuren sadon vuoksi, mikä pitkittää sadonkorjuuta, on käytettävä työkaluja, jotka eivät vaurioita puun kuorta – kuten sahoja (mekaanisia tai käsikäytöisiä) – ja vältettävä saksien tai kirveiden käyttöä.
Vaikka karsimisen tiheydestä ei ole olemassa yleispätevää sääntöä, nuorten aikuisten puiden osalta sopivin karsintaväli näyttää olevan noin kahden vuoden välein. Karsinta on kuitenkin aina suunniteltava puun kunnon mukaan. Runsaan sadon jälkeen karsimista ei suositella, koska tällöin kukkasilmuja on vähän.
Öljynpuristukseen tarkoitetuissa oliiveissa kahden vuoden välein tehtävä karsinta on usein parempi vaihtoehto kuin vuosittainen, vaikka poikkeuksia esiintyy. Jos oliivitarha sijaitsee hyvin tuottavalla maaperällä ja alueella, jossa sademäärä on sopiva, voi olla suositeltavaa pidentää karsintaväliä kahdesta kolmeen tai jopa neljään vuoteen. Yli neljän vuoden välein tapahtuva karsinta ei kuitenkaan ole suositeltavaa, sillä sen on todettu vaikuttavan kielteisesti oliivipuun tuotantoon ja terveyteen.
Oliivipuun elinkaari voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe on kasvu ja tuotannon puuttuminen, toinen vaihe on kasvun ylläpito ja runsas tuotanto, ja viimeinen vaihe on vanhuus, jolloin tuotanto vähenee selvästi ja kasvu pysähtyy. Syvennymme erityisesti toiseen vaiheeseen, joka koskee nuoria aikuisia oliivipuita parhaassa tuotantovaiheessa. Tätä kutsutaan tuotantokarsinnaksi. Tämän oliivipuutarhan elinkaaren aikana suositellaan karsimaan mahdollisimman vähän, erityisesti kastelluilla tai runsaasti sadevilla alueilla.
Tämän tyyppisen karsimisen tarkoituksena on avata oliivipuu mahdollisimman suurelle auringonvalolle, mikä parantaa sekä tuotannon määrää että oliivien laatua sekä tarjoaa viljelijälle mahdollisimman suuren sadon ja taloudellisen hyödyn. Oikea tuotantokarsinta pidentää oliivipuiden tuotantoaikaa. Voimakasta karsintaa tulee välttää, koska se vähentää liikaa oliivipuun latvuksen tilavuutta, horjuttaa lehtien ja puun välistä tasapainoa ja altistaa oksat suoraan auringonvalolle.
Oliivilehdossa on olennaista saavuttaa optimaalinen tuotantokapasiteetti hehtaaria kohti. Paras laatu ja määrä saavutetaan, kun oliivipuu on saavuttanut tämän kapasiteetin. Tästä hetkestä lähtien kaikki karsintatyö tulee suunnata optimaalisen kapasiteetin ylläpitämiseen, tasapainottaen oliivipuun kasvua ja hedelmällisyyttä. Jos oliivipuu ei ole vielä saavuttanut tätä optimaalista tilaa, tuotanto ei ole ihanteelista määrän eikä laadun suhteen. Jos sen sijaan optimaalinen latvuksen tilavuus ylitetään, se aiheuttaa vesivajetta kesäkaudella, mikä johtaa tuotannon vähenemiseen, oliivien laadun heikkenemiseen ja rasvapitoisuuden laskuun.
Oikea karsinta tulee suunnata harvennukseen eikä niinkään madallukseen. Suuret versot (pääoksista kasvavat oksat) tulee poistaa, koska ne tuottavat vähän ja imevät mahlaa emäpuusta. Kaikkia versojen poistoja ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan ohuemmat versot (jotka imevät vähemmän mahlaa) on säilytettävä, jotta ne varjostavat puun päärunkoa ja estävät sen kuivumisen auringon säteilyn vaikutuksesta.
Toinen osa oliivipuuta, jota on harvennettava, ovat alhaalla olevat oksat, joihin valo pääsee huonosti ja jotka tuottavat huonolaatuisempia oliiveja. Ne ovat myös vähän tuottavia sadonkorjuussa, kun käytetään tärinää.
Tehokkaaksi ja tulokselliseksi katsotaan karsinta, jossa pyritään maksimoimaan valon hyödyntäminen. Tämä saavutetaan antamalla latvukselle avoin ja epäsäännöllinen muoto, jossa on paljon sisään- ja ulkonemia, jolloin hedelmien muodostumiselle on enemmän tilaa. On vältettävä tiiviitä, pyöreitä tai pallomaisia latvuksia sekä korkeita ja kapeita latvuksia. Samoin on tasapainotettava oliivipuun päärakenteen ulkonevat oksat siten, että puun latvuksen sisäosa on hyvin valaistu. Liiallista ohentamista ohuista oksista tulee välttää, sillä se vähentää lehtien ja puun suhdetta ja siten oliivipuun tulevaa tuotantoa.